2013 will be my year

2012 vuosi on pian ohi. Mää en tavallaan halua niin sanotusti muistella tätä vuotta koska tuntuu että tää ei ollu mun vuosi yhtään. Joten mulla on tosi korkeet odotukset ja tavotteet vuodelle 2013.

1. Aijon keskittyä blogin pitämiseen enemmän. Yritän enemmän panostaa kuviin ja postauksiin muutenkin. 2. Ulkomaille on päästävä keinolla millä hyvänsä. Haluan lähtä ulkomaille semmosella hyvällä porukalla tai sitte tommin kans kahestaan. 3. Parempi ja terveellisempi ruokavalio. En tietenkään aijo täysin hylätä roskaruokaa tai herkkuja mutta yritän huomattavasti vähentää niiden napostelua. 4. Aijon keskittyä ja nauttia täysillä mun ja tommin yhteisestä elämästä. Tämä vuosi on ollu suurimmaksi osaksi kolinaa ja ylämäkeä, mutta ollaan selvitty siitä huolimatta kaikesta yhdessä joten päätin että ainut mikä meidän parisuhteen aikana on vähän semmonen hidaste/ylämäki tai este on tää armeijaan lähtö. Nimittäin mulla on jossakin tuolla semmonen kutina että tommi joutuu jäämään vuodeksi sinne, mutta ajatus on että puolivuotta saa kyllä riittää. Nimittäin mulla on semmonen pelko että eristäydyn tavallaan vaan kotia itsesäälissä kierin ja ikävöiden.

1. Aijon yrittää nauttia tulevasta vuodesta täysillä. En tarkota että aijon vaan juhlia ja elää semmosta hulvatonta vuotta. Vaan aijon nauttia täysillä pienistäkin semmosista mukavista jutuista/tapahtumista. Yritän mahdollisimman vähän ressata ja murehtia asioita ja keskittyä siihen elämiseen. 2. Pyrin järjestämään enemmän aikaa kavereille ja osottamaan että kuinka tärkeitä ne mulle tosissaan on. Ja pyrin panostamaan täysillä näihin kavereihin mitä mulla on. 3. Niinku edellisessä postauksessa teille vuodatin tätä mun ulkonäkö juttua, niin aijon panostaa tulevana vuotena siihen täysillä. Ja löytää sen semmosen oman tyylin ja uskaltautua pukeutua niinku haluan. 4. Yhteinen kämppä tommin kans. Se on semmonen haave/tavote itelle. Vaikka se että kauanko tommi sielä armeijassa joutuu olemaan niin hidastaa vähän tätä mun tavotetta, niin siksi pidän sitä enemmän semmosena haaveena.

yksi pieni lapsi, maailmasta peloissaan

Vaadin itseltä liikoja mutta hämmästyn kun huomaan että joku jo täydellinen ihminen vaatii itseltään vielä jotain. Tarkotus olis vähän ''purkaa'' tai enemmänki kertoo tämmösestä mun niin sanotusta pakkomielteesä pukeutumisen ja ulkonäön suhteen. Mää pystyn lähtemään kotoa tukka nutturalla, vähäsellä meikillä ja en niin tarkkaan mietityllä asukokonaisuudella, mutta se paine, epävarmuus ja semmonen pahaolo? näkyy musta kilometrien päähän. Tuo pahaolo on siksi kysymysmerkillä koska en ymmärrä itekkään täysin mitä se oikein on. Se ei tunnu varsinaisesti semmoselta pahaltaololta niinku jos olis sairas jne. Vaan enemmänkin semmoselta ''kidutukselta, kivulta ja tuskalta''. Ja se kipu,kidutus ja tuska johtuu vaan siitä että oon tosi epävarma itestäni. Oon ihan tosi mustasukkanen/kateellinen niille joilla se itsevarmuus on tosi huipussaan. Semmosille jotka voi lähtee ulos tukka nutturalla, vähäsellä meikillä ja ei niin mietityllä asukokonaisuudella, mutta silti ne näyttää niin ''täydellisiltä'' vaan sen takia että niistä ei näy tippaakaan se epävarmuus. Vaan niistä huokuu semmonen itsevarmuus ja tyytyväisyys itseensä. Multa sitä ei löydy. En tavallaan koskaan oo täysin tyytyväinen ulkonäkööni, löydän aina jonku pienenkin virheen tai jos hetken oon täysin tyytyväinen siihen miltä näytän siinä menee se sama hetki että löydän itestä jonku tosi pienen virheen ja sen jälkeen iskee se paine ja pahaolo. En sano ettenkö pystyis olemaan oman ulkonäön kans sujut, mutta en oo löytäny vielä sitä tapaa tai tyyliä että miten pystyn siihen. 

Sitä epävarmuutta mikä mussa on oman ulkonäön vuoksi en tiedä huomaako muut. Oon miettiny että ehkä mun pitäis alkaa rohkeemmin kokeilemaan uusia juttuja tai muuttamaan rohkeesti sitä entistä minääni sellaseksi niinku tosissaan haluaisin eikä niin yrittää pysyä huomaamattomana ja massan mukana vyöryä. Mutta miten pystyn siihen? ku tuntuu että ihmiset on tosi semmosia tuomitsevia ja arvostelevia jos on vähänkään tavallaan semmonen ku haluaa. Ja ihmiset osaa olla tosi ilkeitä, jopa pienillä ilkeillä kommenteilla voi olla suuri vaikutus siihen että uskaltaako olla sitä mitä haluaa tai näyttää sitä omaa tyyliään pukeutumisessa ja muutenkin. Ja sehän on totta että ihmisillä on omat mielipiteet ja semmoset mieltymykset ulkonäön suhteen. Jotkun ihmiset tykkää siitä että ei olla niin viimesen päälle laitettu, jotku tykkää siitä että ollaan varpaista hiuksiin asti laitettu kaikki täydellisesti, toiset tykkää siitä että uskaltaa pukeutua erinlailla ja toiset sitte taas ''pahksuu'' ja vierastaa sitä että uskaltaa pukeutua erinlailla. Ihmisillä on niin vahvat mielipiteet toisten ulkonäköön ja myös omaan ulkonäköön. 

Tässä on vaatteita mitä löysin millä voisin tavallaan alottaa sen oman tyylin. Joistaki nää vaatteet näyttää semmoselta '' no miksi et vaan osta ja pue päälle, helppo homma'' mutta jos mää saisin vaikka tuon punertavan jakun ja mun pitäis pukia se päälle, se pysyis hetken mun päällä kunnes tuntisin itteni niin epävarmaksi ja semmoseksi ahistuneeksi siitä että mulla on jotain tosi ''erinlaista ja rohkeeta'' päällä. Tää joistaki voi kuulostaa naurettavalta mutta tää on se mun niin sanottu ongelma. En uskalla erottua, en pukeutua niinku haluan, en oo löytäny sitä ''itteeni'' vielä täysin, en oo löytäny sitä varmuutta että kestäisin ihmisten katseet ja mielipiteet tyylistäni ja osaisin vaan tavallaan sivuttaa ne ja jatkaa sitä tyyliä. 

Nää vaatteet huutaa mulle että ''ostaostaosta'' mutta sitte joku mun sisällä kuitenki pakottaa mut pysymään siinä tutussa ja turvallisessa tyylissä. Vaan sen takia että kestän tässä tyylissä sen kritiikin vielä. Mutta se että ne jotka uskaltaa pukeutuu niin että niillä ei käy mielessäkään että ''mitä joku aattelee musta'' niin pitäkää siitä kiinni kynsin ja hampain. Mä aion päästä mun saavutuksiin että uskallan pukeutua niinku haluan, siihen että hyväksyn itteni sen näkösenä ku oon, siihen että voin olla varma itestäni ilman että jonkun ihmisen mielipide tai katse saa mut epävarmaksi. Mää aion päästä siihen vaikka tiedän että se vaatii multa paljon ja vaatii sitä luonnetta. Mutta mää tiedän että multa sitä luonnetta löytyy ja sisua. Ja tästä on hyvä lähtä eteenpäin että uskallan puhua tästä mun ''pelosta'' ja tieto siitä että ne ihmiset jotka on jo mun elämässä, pysyy siinä vaikka muuttaisin omaa pukeutumis tyyliä, se kannustaa jo paljon.

i'm not your freaking doll

Ihanaa joulua kaikille lukijoille♥ ja päätin kerranki olla reipas ja tulla tekemään teille jo nyt mun joululahjoista postauksen. Olisin sen jo eilen ehtiny tekemään, mutta mun koneen on vallannu viirus. Siinä pomppii pupuja ja kukkia pitkin näyttöä. Oon tietenki taas menny painelemaan kaikkia mahollisia ''paina tästä'' juttuja tai sitten se sekos siinä ku yritin ladata leffaa.. Ehkä mun pitäis suosiolla jättää tää intternetin käyttö niille ketkä sen osaa. 

Nää lahjat on tommilta ja voin sanoa että oon aivan ylen rakastunu tuohon jetsetin kelloon. Nimittäin mulla on neljä kelloa, mutta kaikissa niissä on jotain vikaa. Yhdestä on tavallaan tuo ''näyttö'' (en tiedä millä nimellä sitä virallisesti kutsutaan) niin aivan palasina. Toinen valkosista kelloista on liian iso ja toista valkosta kelloa on melko vaikea pitää kun siitä takaa on irronnu semmonen suoja niin se raapii tosi kipiää rannetta. Ja pinkistä kellosta on viisari irronnu.

 1. Lahjakortteja ginalle. 2. Vichy ihon puhdistusaine ja sitten heleyttävä rasva. 3. Body shopin huulirasvoja. 4. Beyoncen pulse hajuvesi.

 1. Tuollanen huumorikirja, mitä en tosiaan suosittele semmosille ihmisille jotka ei tykkää vääntää vitsia panemisesta, tappamisesta tai vanhempana olosta. 2. Doven tuotepaketti. 3. Simonin kissa, tää kirja on tosi sulonen, nimittäin tässä ei oo yhtään tekstiä mutta nää kuvat ei kyllä sitä edes vaadi. 4. Uus soitin autoon nimittäin se alkuperänen soitin on ihan kökkö ku siinä ei oo usb paikkaa.

1. Nominationin. Mää viime jouluna sainkin yhden mutta mää imuroin sen vahingossa ku siivosin ja mulla oli tarkotus ottaa se pois imurista mutta jotenki mää unohdin sen. 2. Käytiin äitin kans oulussa ja se sano että saan stokkalta valita ihan minkä laukun vaan ja nappasin sitte tämän ihanuuden matkaan!

merry christmas

Piparin tuoksu ja lahjojen rapina on luonu tänään mulle täydellisen joulutunnelman. Oon tavallaan helpottunu siitä että joulu on vaan kerran vuodessa. Nimittäin kuitenki sitä haluaa antaa tärkeille ihmisille semmosia juttuja lahjaksi mistä ne todella pitää ja tykkää, mutta joskus iskee semmonen ''paniikki'' että se oma lahja ei jotenki kelpaa tai riitä. Vaikka mun kohdalla sen lahjan ei tarvi olla ku villasukat ja niillä on kauhia tunnearvo mulle. Nimittäin sain tänään ensimmäiset villasukat joululahjaksi. Mää oon tosi onnellinen näistä villasukista nimittäin en oo ikinä saanu joululahjaksi villasukkia tai edes omistanu omia villasukkia, aina oon äidiltä tai kavereilta lainannu. Mutta nyt voin onnellisena tyttösenä sanoa että mulla on ihan ikiomat villasukat. Ja kiitos kuuluu tommin ihanalle äitille joka on tehny nämä. Ja nyt jään innolla odottamaan että mitähän muuta mää saan ja yritän pitää itteni naisena etten menis sortumaan ja aukasemaan nuita tommin ostamia lahjoja!

i don't handle things very well

Tein ajat sitten sopimuksen itteni kans etten ikimaailmassa värjää punaseksi tukkaa tai edes punertavaksi. Aina jos mulla on hiuksissa vähänkään ollu punasuutta se on pakko ollu saada heti pois. Ja mää tykkään punasista hiuksista, ainaki jos ne sopii jollekki tosi hyvin. Mutta nyt oon vajonnu sitte siihen että mulla odottaa pöydällä tummanpunamusta väriaine...

 En löytäny oikeen muuta kuvaa ku nää muutama uinon kuva, vähän makua että millasen väristä tukkaa suunnilleen mää oon värjäämässä. Ja kyllä mää yritin tuosta väriaineesta ottaa teille kuvaa mutta jotenki tuon pelkän paketin kattominen saa mut epäröimään koko hiusten värjäystä. Jotenki mua pelottaa että vaikka se väri oli semmonen että siinä sitä punasuutta ei niin kauheena ollu vaan enemmän semmosta punaruskeeta? niin mun omassa tukassa on niin voimakas punasen väripigmentti että väriaineessa ei tarvi edes olla ku hieman jotain punaiseen taittuvaa nii mun tukka imee sen punasen tosi hyvin. Jotenki tuntuu että tästä mun värjäyksestä ei seuraa mitään hyvää. Mutta haluan vaihtelua tähän tukkaan ja joko tää tosiaan onnistuu hyvin tai sitte mun tukka on täysin pilalla. Nimittäin sitte jos tää menee ihan kamalaksi joudun alottaan operaation mustatukka ja sitte ku mulla on mustatukka ei mene kauaa niin haluan sen ruskeeksi. Joten oon huomannu että en oo tyytyväinen ku hetken johonki hiusväriin ja heti pitäs olla jo jotaki uutta siinä tukassa etten kyllästy.

Rakastan joulua aivan uskomattoman paljon. Mutta toisaaltaan oon onnellinen että se on vaan kerran vuodessa. Nimittäin se jouluressi on aivan kauhia ku ei tiedä mitä ostaa toiselle lahjaksi. Onneksi nyt oon ainaki itelle löytäny kaikkia ihanaa mutta vielä pitäs tommin yks lahja käydä hakemassa oulusta ja samalla ostaa muutama lahja vielä. Ja se kauhia jouluryysis ja se ihmisten määrä mikä sielä hulisee. Onneksi kati lupautu lähtemään mun mukaan perjantaina ouluun niin mun ei tarvi yksin lähtä autolla sinne ruuhkaan pyörimään!

Ja toinen juttu mistä mun pitää vollottaa ja vuodattaa niin on tommin armeijaan lähtö. Vaikka mää tiesin että joskus se on vielä edessä niin jotenki se on ruvennu ahistaan mua? Mä tiiän että se tulee lomille tosi monesti ja kuitenki siihen ajan kans tottuu. Mutta silti saattaa olla viikkoja etten nää sitä ollenkaa ja mulle se että en muutamaan päivään nää sitä niin mää alan jo siitä ahistumaan jotenki. En tiiä miten ihmeessä tuun pärjäämään nimittäin tähän on enään 20 yötä että se lähtee...

guccii pradaa vuittonii

Joskus se iskee silloin kun sitä vähiten odotat, joskus se ei iske vaikka sitä kuinka haluat. Joskus niitä on muutamia, joskus niitä on tusinoita ja joskus niitä on ihan liiakseen. Joskus se kuitenki iskee, eli asukokonaisuus inspiraatio. Mulle iski semmonen noin tunti sitte ja se on jatkunu taukoamatta. Oon selaillu kaikki mahdolliset nettikaupat läpi ja tallentanu kaikki maholliset inspiraatio kuvat itelle.

Glitterii, nahkaa, väriä, karvaa, niittiä jne. Päätin alottaa tämmösen vaatekaapin uudistuksen tammikuussa, nimittäin uusivuosi ja uudet asukokonaisuudet tottakai. Eli en nyt hetkeen oo jaksanu kiinnittää huomiota kauheena siihen että mitä mulla on päällä. Tai en oo jaksanu kiinittää huomiota siihen että sojottaako mulla muutama hius sinnetänne. Vaan oon vähän eläny tämmösenä ''hälläväliä'' aikaa. En aivan täysin, mutta aikalailla. Vaikka tottahan se on että ei sitä tarvi aina olla ihan niin viimesen päälle laitettuna ja kaikki aina niin tiptop täydellisesti, mutta mulla aina loppuvuodesta iskee tämmönen ''en jaksa'' fiilis ja sitte alku vuodesta iskee semmonen ''uudistus kausi''. Eli sillon värjään aina tukan ja uusin mun koko vaatekaapin ja mikä sen parempaa aikaa alottaa tämmönen ku tammikuu. Nimittäin tommiki lähtee armeijaan tammikuun alussa, nii mulla on hyvin aikaa toteuttaa tätä mun operaatiota ja on vähän muuta tekemistä ku istua suklaalevy kädessä sängyllä ja ikävöidä.

Kaikki nää kuvat on täältä  ja näitä kuvia tulee joka päivä lisää (oon nimittäin koukussa wehearttiin). Ja kertokaa mulle ihmeessä jos teille on iskeny tämmösiä asukokonaisuus inspiraatioita, tai onko teillä tapana uudistaa vaatekaappi aina tietyin väliajoin vai onko teillä postauksia vaatteista tai asuista mitä te haluaisitte!

never give up

Tiiättekö sen ku yrittää parhaansa ja antaa kaikkensa jonku asian suhteen mutta siltikään se ei riitä? Tai sitte se ku yritätte tosissaan tsempata ittiä tai toista ja olla semmosella ''kyllä tää tästä, nyt vaan täysillä eteenpäin, nyt ei enää murehita'' asenteella sitte tulee joku ihan minimaalinen juttu tai ajatus ja ollaan siinä ''ei helevetti tästä ei tuu enään mitään'' asenteessa taas? Tai ne kauheet tunteen purkaukset ja tunne myrskyt mitkä käy läpi ja tuntuu että mikään ei oo hyvin, sitte joku avaa suunsa ja kysyy miten sulla menee ja vastaat siihen että ihan hyvin vaikka todellisuudessa tekis mieli huuta, itkiä ja räjäyttää koko maapallo?

Voin tosissaan sanoa että tuossa on mun semmonen merkittävä lause tai motto. Oon monesti miettiny että onko ihmisellä semmosta tavallaan ''viimestä'' asiaa tai juttua millon oikiasti sitte lopullisesti romahtaa ja luovuttaa. Musta tuntuu että sitä semmosta viimestä juttua tai asiaa mun kohdalla ei tuu ikinä. Ku mulle on vuoden sisällä tapahtunu niin paljon. On asioita mitkä ei enää ikinä tavallaan palaa mitkä ennen oli ja on asioita mitkä jää vaivaan/vaikuttaan muhun koko loppu elämäksi. Ajattelin ennen ku olin viistoista että ''vittu tää elämä on helppoo'' että mä vaan meen ja tuun eikä mun tarvi kokee mitään semmosta mikä mullistais tai muuttais mun elämän tosissaan. Nyt jos voisin jotenki päästä sen tytön tykö joka viistoista vuotiaana sano noin ja ajatteli noin (eli itteni luo) niin löisin sitä halolla päähän ja sanoisin että ''opit vielä että tää elämä ei oo reilu''. Joskus tuntuu että ne ikävät asiat kolahtaa vaan mulle, mutta mistä minä tiiän mitä asioita jotku muut ihmiset esim jotku mun kaverit käy läpi. Nimittäin koska en määkään oo sanonu ku kahdelle ihmiselle että mitä mää käyn läpi ja loput aattelee että tuolla luistaa hyvin. Siihenki että ne olettaa semmosta tarvii vaan muutaman nätin sanan ja feikki hymyn naamalle. Vaikka mää monia ihmisiä pidän tosi semmosina vahvoina ja semmosina että miten nuo pystyy ja jaksaa, niin silti ittiä en osaa tavallaan nähdä siinä valossa. Vaikka mulle on sanottu että oot vahva, reipas, rohkee jne niin silti ne sanat merkitsee mulle paljon, mutta silti en osaa ajatella niitä tosissaan sillain että ne oikeesti jotenki kuvastais mua? Monesti saatan huomata että mää oon kateellinen ja mustasukkanen jollekki että miten sillä menee niin hyvin, mutta silti jotenki mää osaan aina tai ainaki yritän ne omatki huonot hetket muuttaa positiiviseksi. Saatan ajatella että no tästä pahemmaksi asia ei voi mennä tai että tän jälkeen asiat helpottaa. En tiiä että missä mää olisin jos en oliskaa näin ''vahva'' tai en osais ajatella asioita positiivisesti. Monesti mietin että miksi sitte jotku on vahvoja ja jaksaa jatkaa eteenpäin vaikka olis mikä ja miksi sitte jotku luovuttaa ja pahemmissa tapauksissa lähtee sitte kokonaan pois. Että mikä oikeus mulla on olla näin ''vahva'' ja joku toinen sitte joutuu kokemaan sen lopullisen romahuksen. Ja seki että onko oikeesti maailmassa sitte sitä asiaa mikä lopulta romuttas koko elämän niin ettei siinä enää mitään ilo tai toivoo oo? Ja vaikka mää ajattelen tai  yritän olla positiivinen ja aatella että vielä joku päivä kaikki päättyy ja kääntyy hyvin, niin en kiellä etteikö mullaki olis ne hetket ku tavallaan ''romahan'' tai vajoan sinne alas ja tuntuu että nyt loppu, enään ei kestä. Mutta jotenki hassusti ja kummasti mää sieltä oon aina noussu takasin jaloilleen, vaikka en välttämättä enää niin semmosena omana ittenäni, mutta silti astetta vahvempana.

cross my heart and I hope to die, that I'll only stay with you one more night

Itkua, naurua, raivoa, huutoa ja pähkäilyä on tää mun viikko nyt ollu täynnä. Toivottavasti tää menis nopeeta ohi että pystys taas keskittyy kouluun ja muihin juttuihin. Musta tuntuu että voisin piiloutua pakkasta piiloon peiton alle, villasukat jalassa ja jäädä sinne. Ja joo tiedän että mää vasta hehkutin että ''äkkiä lunta ja pakkasta'' mutta tämmönen sietämätön pakkanen ei oo enään kiva. Mulla ei oikeen oo mitään kauhian erikoista kerrottavaa ja mulla ei oo edes aikaa kertoo mitään syvällisiä juttuja, nimittäin joudun lähtä kärsimään ulos tuosta pakkasesta simon kans.

Plus yhestä asiasta mun pitää vielä mainita tähän loppuun. Nimittäin oon löytäny oikeesti maailman ihanimman ihmisen eli melinan. Vaikka mää en kyllä paljoa sitä tunne tai en oo edes paljoa ollu sitä, mutta jotenki ku ollaan puhuttu ja nähty jonku verran nii jotenki se tuntuu semmoselta ''tuollasta ihmistä oon oottanu koko elämäni ja nyt sen löysin''. Semmonen olo että tuon ihmisen aijon pitää mun lähellä vaikka kynsin ja hampain. Ja ennenku alan liikaa lässyileen ja tunteilemaan niin toivotan hyvät viikonloput ja mukavaa joulun odotusta.

pala onnea

Käytiin katin kans hipussa yks ilta herkuttelemassa ja yllätys ei oo suuri että oon taas hipussa ollu. Nyt moni ei raahelainen saattaa hämmästellä että mikä se hippu oikeen on. Eli hippu on raahen parhain kahvila missä on aivan uskomattoman ihania limuja, leivoksia ja muita herkkuja. Ja mikä olis sen ihanempaa ku suunnitella tulevaa viikonloppua, syödä herkullisia leivoksia ja mitä parhaimmassa seurassa.

lazy sunday

Joskus on niitä päiviä että on ihana mennä ja tehdä vaikka mitä. Mutta joskus on ihana vaan olla ja löhötä. Ja yleensä tämmösiä päiviä on sunnuntait. En ymmärrä miks juuri sunnuntaina iskee tämmönen möhölöhö päivä että tekis mieli vaan löhötä ja syödä.

Pukeutuu kollareihin, löhö paitaan ja villasukkiin. Antaa tukan repsottaa sinne tänne ja olla välittämättä kuinka edustavalta sitä näyttää. Katella leffoja ja olla vaan.

Ja parasta olis että sen päivän vois löhötä jonku kans, nimittäin mun pienillä aivoilla on pahana tapana alkaa ajatella kaikkee liian syvällisiä ja ehkä surullisia juttuja. Ja kaikista ihanin löhö kaveri kenen kans voisin löhötä koko päivän on tommi. Nimittäin vaikka sitte mun pienet aivot alkais ajatella liian syvällisiä juttuja ja muutama kyynel alkais vieriä poskee pitkin, niin voisin nojautua tommin kainaloon ja olla vaan. Nimittäin mitä ihanin tunne on niin löhöillä vaan toisen kainalossa ja nukahtaa siihen ku toinen silittää tukkaa tai hipsuttaa niskaa. 

Ja eihän tämmösestä löhö päivästä tulis mitään ilman kunnon terveellistä ja ravitsevaa ateriaa. En ymmärrä miksi sunnuntaina jos viettää löhö päivää on pakko joko saada herkutella karkkeilla tai sitte syödä roskaruokaa. Mutta tämä herkku tarjotin kruunais kyllä löhö päivän.

december?

Ajatella että nyt on jo joulukuu. Tuntuu että tämä vuosi on hurahtanu silmissä, vasta oli kesä ja mää pyöräilin tommille ja vastahan mää täytin 18. Ja jotenki tuntuu että vastahan sitä joulu oli ja nyt se on ihan kohta uudestaan. Tuntuu että jos tämmöstä menoa nää vuodet vaan lipuu menemään niin huomaan koha että istun kiikkustuolissa ja kudon villasukkia. Mutta ennenku vaivun horrostilaan tai saan jonku pahemman kriisin tästä vuosien kulumisesta, niin voisikos nämä ihanuudet tulla luokseni yhtä nopeesti mitä vuodetki vaihtuu.