Itkua, naurua, raivoa, huutoa ja pähkäilyä on tää mun viikko nyt ollu täynnä. Toivottavasti tää menis nopeeta ohi että pystys taas keskittyy kouluun ja muihin juttuihin. Musta tuntuu että voisin piiloutua pakkasta piiloon peiton alle, villasukat jalassa ja jäädä sinne. Ja joo tiedän että mää vasta hehkutin että ''äkkiä lunta ja pakkasta'' mutta tämmönen sietämätön pakkanen ei oo enään kiva. Mulla ei oikeen oo mitään kauhian erikoista kerrottavaa ja mulla ei oo edes aikaa kertoo mitään syvällisiä juttuja, nimittäin joudun lähtä kärsimään ulos tuosta pakkasesta simon kans.
Plus yhestä asiasta mun pitää vielä mainita tähän loppuun. Nimittäin oon löytäny oikeesti maailman ihanimman ihmisen eli melinan. Vaikka mää en kyllä paljoa sitä tunne tai en oo edes paljoa ollu sitä, mutta jotenki ku ollaan puhuttu ja nähty jonku verran nii jotenki se tuntuu semmoselta ''tuollasta ihmistä oon oottanu koko elämäni ja nyt sen löysin''. Semmonen olo että tuon ihmisen aijon pitää mun lähellä vaikka kynsin ja hampain. Ja ennenku alan liikaa lässyileen ja tunteilemaan niin toivotan hyvät viikonloput ja mukavaa joulun odotusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti