Koulu oli painajaisunta. Älykkäämät huuteli, haukkui. Kotonakin riitely loppui vasta kun isä sohvalle sammui

Joku varmasti jossain ajattelee samoja asioita ku sinä vaikka se tuntuu mahdottomalta. Joku varmasti jossain käy samoja tunteita läpi vaikka luulet olevasi yksin. Joku varmasti jossain ajattelee ja kaipaa toista samanlailla mitä sinä vaikka se ei siltä aina tunnu. Joku varmana kyselee samoja kysymyksiä itseltään joka päivä mitä sinäkin teet.

Halusin tehä vähän tämmösen kannustavan ja ehkä hieman henkilökohtaisen postauksen eräälle tosi rakkaalle ja tärkeelle ihmiselle eli mellulle. Istun taas koulussa pähkäilemässä asioita ja kun en osaa/jaksa kirjottaa pelkkää viestiä missä kertoisin tän kaiken ja osottaisin kuinka paljon tosissaan välitän, niin ajattelin sitte tämän kautta sen kertoo.

Tiedät ettet oo yksin ja tiedän että tiedät sen mutta tiedän sen myös että se tuntuu vaan siltä. Sulla on ihmisiä jotka välittää susta oikeasti ja on ihmisiä jotka tekee kaikkensa sun vuoksi, mutta on myös niitä jotka ei sitä aina osota. Haluisin joskus osata lukee sun ajatukset ja ymmärtää ja tietää ne sun todelliset tunteet asioista mitkä sulle on käyny. Voit pukee kauniin hymyn kasvoilles ja sanoo et kaikki on hyvin ja huomata kuinka monet uskoo sen ja tuntee että olet onnistunu tehtävässä, mutta muhun se ei uppoa. En ehkä osaa sanoa oikeita sanoja silloin kun niitä pitäisi, en ehkä osaa purkaa niitä sun ajatuksia vaikka kuinka haluisin ja joskus ne pitää vaan käydä yksin mutta sen osaan huomata millon tosissaan tarkotat asioita ja millon et. Teidän kuinka vaikeeta ja pelottavaa se voi olla luottaa ihmiseen enkä epäile sitä yhtään kaiken sen jälkeen mitä oot kokenu, mutta usko pois oon sen kaiken luottamuksen arvonen minkä tähänki asti oot muhun luottanu. En voi kuvailla miten tavallaan jännittävää olis osata lukea sun ajatuksia ja kertoo kuinka turhia ne ajatukset on välillä mitä käyt läpi mutta kuinka pelottavaa se olis samalla. Voit tuntee itses luuseriksi ja epäonnistuneeksi, mutta tiedätkös  mää en semmosta nää sussa. Nään voittajan joka taistelee vielä voittoakin parempaa. Miksi suhun piti sattua, miksi sulle tehtiin näin, miksi et vaan luovuta. Tiedätkös jos sä luovutat mikä usko mulle jää siihen että mun pitäis jaksaa? Tottakai kaikki se lähtee itestä mutta monesti on helpompi kulkea eteenpäin koska on joku kuka on siinä edessä ja näyttää miten näitä polkuja kuljetaan oikein. Mitä jos suhun ei koskaan olis sattunu? sulla olis paljon parempi olla ja en ikinä olis halunnu että suhun sattuu, mutta sää oot vahvempi ku uskotkaan. Sanotaan vaikka meistä kumpikaan ei usko jumalaan että jumala antaa haastavimmat asiat ihmisille jotka on sotureita elämässään. Sää oot se soturi ja voin sanoa että tökkisin jumalaa silmään kepillä tällähetkellä koska en haluis että koet niitä tunteita ja ajatuksia mitä käyt läpi joka päivä. En halua että sulla on pahaolla, mutta mitä mää sille osaan tehdä, en sen parempaa mitä tähänkään asti. Osaan tulla sun luo sillon ku pyydät, osaan olla hiljaa vieressä ku et halua kuulla puhetta mutta et halua olla yksinkään, osaan huomata millon sulla on pahaolla. Mutta välillä sä piilotat sen pahanolon jopa multa, varmaan mietit että ajattelet mun parasta ettet halua ''pelottaa'' mua sun ajatuksilla, mutta en mä pelkää kyllä mä kestän.

Monesti pelkään viedä sut kämpille yksin sun pelottavien ajatuksien kans. Varsinkin niiden kertojen jälkeen kun oon huomannut asioita tapahtuvan mitä ei pitäis tapahtua. Pelkään elämässä paljon asioita mutta ne on pieniä pelkoja verrattuna tähän pelkoon. Mitä jos teet jotain mistä ei ole paluuta? Ajattelisit vain itseä vaikka äänet päässä vois sanoa jotain ihan muuta kuin sitä. Älä kuuntele niitä, laita kädet korville ja huuda ne pois, tee ihan mitä vaan kunhan mun ei tarvi ikinä herätä siihen päivään että oot poissa. En voi sanoa sitä edes ääneen, eikä kenenkää pitäisi voida sanoa. Mitä luulet että mulle jää? mihin mun todellinen jaksaminen häviäis? miten karmivan surun jättäisit jälkeen. Mitä mun pitää tehdä että tiedän varmasti sen etten menetä sua koskaan, kerro se mulle.

Älä ajattele että ansaitsi sen, et todellakaan. Älä ajattele että syy oli sinussa, ei tosiaan ollut. Älä luule että et kelpaa tuommoisen, kelpaat juuri tuollaisen ja joku osaa sitä arvostaa enemmän kuin luuletkaan. On helppoa sanoa että kyllä kaikki paremmaksi muuttuu ja niin tekeekin, mutta kukaan ei sano sitä että se olisi helppoa mutta lupaan käpytellä sitä matkaa rinnallasi vaikka se veisi enemmän aikaa kuin oma tieni koska tiedän että kun kuljen omaa tietäni kuljet kokoajan sitä mukanani. Ei tämä pyyhi niitä ajatuksia pois mielestäsi  kokonaan ja tiedän sen, eikä helpota välttämättä kuin hetkeksi tiedän senki, mutta ei tämä voikkkaan vaikka sitä tahtoisinkin että se olisi näin helppoa. Mutta tämä voi pelastaa edes sut niiltä pieniltä pahoilta ääniltä joku päivä kun ne nousee päähäsi huutelemaan, lue tätä silloin, lue tämä nyt. Et välttämättä tunne olevasi tärkeä kaikille mutta tarviiko edes sulla on mut ja ainaki muutama muu jotka todella välittävät. Et tarvitse siihen koko maailmaa vaan ne jotka sen paikan ansaitsevat ja osaavat sen.