keksimällä keksit naisesi, siihen vaan mun naaman liimasit. Rakkaudeksi väitit vainoten, mutta missään siinä ollut en

Voisin ravistella, huutaa, itkeä, raivota ja siltikin sais vaan käpertyä syliin mutta samalla unohtaa. Mikä siinä on että piti sotkee kaikki yhteiset suunnitelmat ja kaikki se mihin luotti ja usko piti tuhota täysin, mikä idea siinä oli tai mikä päämäärä ja saavutitkos sen päämäärän nyt?

Kerranki mietin että voisin koittaa tehdä ihan tämmösen ''normaalin massa'' postauksen kaikesta siitä mitä haluisin tilata jne mutta tehdään nyt taas oikein tämmönen tunnevammanenitkupotkuraivo postaus. Eikö nää oo ihan kivoja joskus? 

 Kuuntelen täällä julmahenriä ja mietin että millon mun päässä flippaa ihan täysin. Haluaisin niin moniin kysymyksiin vastauksia ja selityksiä, mutta toisaaltaan mitä jos ne vastaukset on semmosia mitä en vaan kestä ja pysty käsittelemään ja syntyy lisää mystisiä kysymyksiä. En varmaan koskaan sais ees mun kaikkiin kysymyksiin vastauksia, enkä varmaan koskaan edes tuu esittämään niitä kysymyksiä. Joten pyörittelen niitä päässä ja mahdollisesti keksin niille kaikista pahimmat mahdolliset vastaukset ja mätänen niiden kanssa. Onneksi on ihmisiä olemassa kenelle näitä asioita voi purkaa mutta entä jos yks niistä viedään pois. Entä kun alat juuri saamaan takaisin sen vanhan ystävän ja sen luottamuksen mikä katos aikoinaan oman tyhmyyden vuoksi ja sitten joku tulee ja vie sen pois ja ootte erossa taas. Se viedään jonnekkin minne se ei kuulu, jonnekkin minne mulla ei oo mitään asiaa, jonnekkin missä kytätään ja tuijotetaan että mitäs tuo pieni muurahainen seuraavana tekee ja siitä päätellään että onko se ihminen nyt täysin terve ja parantunu. Entä jos niitä vietäiski pois enemmänku yks? Senkö jälkeen on lupa murtua ja seota täysin ja vajota jonnekkin yksinäisyyden mustaan koloon. Joskus sitä vain toivoo että olis vielä pieni palloposki kakara eikä kasvais siitä yhtään vanhemmaksi.