Hupsis, viime postauksesta on jo muutama kuukausi vierähtän ja pahoittelen tätä hiljasuutta täällä mutta mulla ei oo oikein ollu aikaa ja motivaatiota postailla vaikka mua on patistettu siihen täällä blogin puolella että myös kaverit on vähän torunu tästä hiljasuudesta. Yritän nyt hieman panostaa tätä mun postailua. Mun inttileskeilyä on jäljellä 32 yötä, not bad. Mutta siltikään tähän ei oikein ikinä totu. Viikot matelee ja viikonloppu hurahtaa ihan silmissä ja kappas sitten taas vietellään yöt yksinään. Mutta pitää yrittää jotenki pysytellä positiivisena tän koko armeijan suhteen.
ps; muistakaa instagram vilmaannika